Televisiohehkutusta

Meillä on ollut ikivanha televisio. No, eikai ikivanha, mutta lähes kymmenen vuotta kuitenkin. Hankaluus siinä oli, että toimme sen englannista, joten pistorasiat viriteltiin jatkojohtojen kautta ja kanavia ei KUULUNUT ennen digiaikaakaan kuin boksin tai sitä ennen videoiden kautta. Kerran televisiovanhusta korjattiin, koska kuva oli tiimalasin muotoinen - itä-länsi suuntaimen vai-mikä-se-nyt-oli rikkoontumisen takia.

Noh. Houkuttelevista alennusmyynneistä kottiimme löysi uusi televisio. Emme siis todellakaan ole mitään tekniikkahirmuja, joten rahaa siihen ei suunnattomia summia laitettaisi joka tapauksessa, minulle uusi televisio oli jo työvoitto miehestä.

Miten se onkaan ihana! Sain ylipuhuttua sille seinätelineen (lapset rikkoisivat sen jos olisi pöydällä seisomassa) sekä valkoisen kehyksen! Se on niin kaunis (!) tuossa seinällä, varsinkin kun hiukan hämärtyy, eikä television raamia erota enää ollenkaan, vaan ainoastaan kuva on seinällä, kuin taulu!



Hiukanhan tämä on kesken - en ole vielä löytänyt sitä valkoista johtokiskoa, joka nuo johdotkin piilottaisi...

Muuten sisustaminen onkin jäänyt. Tuntuu, että pitää rauhoittua ja tasaantua, antaa tavaroiden etsiä paikkojaan ja olomuotojaan. Energianpoikanenkaan ei haittaisi. Ajatuksia on kyllä paljon - miten huoneiden oviin tehdään uudet,valkeat risukranssit höyheneisten tilalle, kodinhoitohuoneeseen uudet verhot, myös tason alle (tarvikkeet on jo hankittukin) ja miten sänkyyn laitetaan helmalakana. Hyvin suunniteltuhan on kuitenkin puoliksi tehty, eikö?