Meidän Joulu - Kuusi

Tänä vuonna meidän joulumme oli erikoinen siinä mielessä, että vietimme sitä (tulee varmaan yllätyksenä) ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme. Mikääspäs parempaa aikaa aloittaa uusia jouluperinteitä?

Mieheni ja minun välinen näkemysero on yleensä Joulukuusi. Hän haluaa mahdollisimman pienen, jotta siitä tulee mahdollisimman vähän roskaa. Minä taas ison kuusen, koska eihän pikku töpö lattianrajassa näytä miltään. Tai korkeintaan törpöltä. Mitään amerikkalaistyylistä, kasvatettua kuusta en halua, eikä sen ostaminenkaan tunnu oikealta. Paras vaihtoehto tietenkin olisi käydä perinteisittä (?) kuusivarkaissa, mutta siihen ei ole pokkaa.

Suunnistimme siis autiona olevalle kotitalolleni hakemaan kuusta. Otin toiveikkaana peräkärryn mukaan, yleensä kuusi on ollut sellainen, joka mahtuu jotenkuten auton sisätiloihin ilman, etä puolet neulasista karisee matkalle.

Löysimme sopivan, mielestämme viimeisen sellaisen ja hurautimme kuusen kanssa jo perjantaina kotiin, lupasin imuroida vaikka joka päivä, jos toisimme kuusen etukäteen sisälle ja veisimme vaikka ennen loppiaista pois. Siinä vaiheessa minusta on joulusta jo niin paljon aikaa, että se on vain kaukainen muisto. Mieheni piilotti sen jonnekin, vaikka tivasin sisälle tuomista ja sen sellaista. Noh, uusia kuusiperinteitä tuli kolme:

Kuusi kannettiin sisään Winter solisticena, talvipäivänseisauksena. Juhlaahan vietetään talven selän taittumuseksi ja kesää kohti menemiseksi. Halusimme juhlistaa päivää perinteisesti valolla, joten mikäs muu kuin kuusen kynttilöiden sytyttäminen olisikaan sopivampi tapa siihen! Lisäksi laitoimme ulos lyhtyihin kynnitlöitä ja poltimme niitä myös tuvassa perinteen mukaisesti.

Kuusi yltää lähes kattoon. Ihanaa, se on siis suurempi kuin minä itse = iso kuusi! Tällaiseltahan sen lapsesta kuusen tulee ollakin. Ja uskokaa huviksenne, minä muutun joulun aikaa lähes lapseksi. Tosin tunnistan itsessäni myös äitini kaltaisia piirteitä, koska joulukoristeemme muuttuvat joka vuosi värittömämmiksi tai toistensa värisiksi.. Olkikoristeisiin en tosin vielä ole hurahtanut.

SAimme vihdoin ja viimein mieheni haaveileman keihään kuusen latvaan. Tosin se kovin oikeaoppinen ole (tai mistäs sen tietää), tehty kahdesta paperitötteröistä, 'teräosa' litistettynä. Kyllä se näyttää ihan hyvältä. Entinen latvakoristeemme, viisaalta naiselta lahjaksi saamamme rauhankyyhkynen pääsi heti korkeimmalle oksalle, joten ei sitä kovin kauaksi syrjäytetty.

Muuttotouhuja

Muutto onnistui marraskjuun loppuun mennessä. Tavaraa realisoitui mukavasti, niitä on viety niin realisointiin kierrätykseen kuin divariinkin. Autotallissa on vielä pari (?!?) laatikkoa, jotka miettivät määränpäätään. Jälkimmäisenä muuttoviikonloppuna saimme vielä taloesittelyn, väkeä oli ihan pipona. Tämän vuoksi laatikoita purettiinkin ripeään tahtiin tänne ja tuonne, joten tavarat vielä etsivät paikkaansa ja ihmiset tavaroita

Uuni lämppipää ainakin joka toinen päivä ja joskus uskallaudumme siellä tekemään ruokaakin. Näin uusavuttomille kaupunkilaisille se on kuitenkin todella opettelua, tosin mitään (kop kop) emme ole vielä onnistuneet pilaamaan...

Mitä on vielä kesken? Autotalli-varaston väliseinä uupuu, talon numero on väliaikainen sekä se keittiön välitilan lasi... Väärien mittausten vuoksi on siinä ollut kolmisen viikkoa väärän kokoinen lasi, uusi tuli viime viikolla, mutta sen asennus on viivästynyt lomien ja pyhien takia, toivottavasti jop ensi viikolla sen saamme. Ajatuksen kuitenkin näkee, ja se on onnistúnut!