Olen nyt kaksi päivää siivonnut. Pölyä tuntuu vaan riittävän. Tänään närkästyin todella, kun suurella vaivalla putsaamani talo joutui sottapyttykengissä lompsivien sähkömiesten jalkojen alle. Alan arvostaa miestäni, joka miedän siivoajana valittaa minulle, kun poikkean kengät jalassa sisälle... Noh, loppujen lopuksi olen tänään vielä kerran lakaissut, luutunnut kahdesti lattiat ja mopannut vielä mikrokuitumopilla, ja pyyhkinyt seinät. Olen laittanut loput hyllyt kaappeihin, pessyt ne kaikki jaennenkaikkea asentanut kuramaton eteiseen. Musta on tullut, siivoushullu ja ukkokultani on varmaan uudelleen rakastunut.
Armas mieheni epäili, että valitsemani lamppu olisi liian pramea olohuoneeseen. Kävin eilen hakemassa lampun ja ripustin se kattoon, jättäen kaiken sopivasti puolitiehen, mikäli se pitäisi pakata takaisin. Appiukko ihastui lamppuun ja pilasi yllätyksen miehelleni hehkuttamalla lamppua. Appiukko tuumasi heti, että keittiön puolelle samanlainen - mikä olikin alkuperäinen ajatukseni. Mies sulattelee asiaa vielä.
Minä olisin valmis muuttamaan. Tai no en ehkä ihan vielä, verhot on vielä vähän kesken. Tänään sain paneliverhojen tarrat kiinnitettyä, vastakappaleet on vielä ompelematta kankaisiin. Vein siskoni ompelukoneen jo talolle, se projekti odottaa huomista. Kuten myös saunan lauteiden käsittely - projekti, jota en todellakaan odota...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti