Kävin eilen vesifirmassa ja raksapuolella kaupungilla. Tänään tehtiin tarjous tontista, joka on jo siis alustavasti hyväksytty. Minusta tuntuu, että kivi on tippunut hartioilta, kun taas miestä huolettaa rahojen riittäminen. Raksapuolelle muuten kummallista oli, että rakennusmestari alkoi puhumaan tyyliin 'miettikää jos nyt kuitenkin kaksikerroksisen rakentaisitte kun tontille kerta saa'. Sanoin kyllä että sitä alunperin mietittiinkin ja ollaan nyt päädytty tähän yksikerroksiseen kun tulee kuitenkin edullisemmaksi tällä hetkellä ja budjetti on tiukka. Sitten se rupesi tuumaamaan että myyntitilanteessa se olisi kuitenkin hyöty. Eikö koteja enää rakennetakaan kodeiksi vaan myyntikohteiksi? Olen asunut nyt kahdessa paikassa, jossa on kaksikerroksinen ratkaisu ja tullut siihen tulokseen, että raskautettuna ja lapsellisena se pesukone pitää olla samassa kerroksessa kuin vaatekaapit. Piste. Jospa tämän miehen kanssa ei tarvitsisi paljoa asioida..
Keltainen talo ja punainen katto on ok, koska niitä on ympäristössäkin. Kaava on sen verran vanha tuolla alueella, ettei siinä ole mitään väriä koskevia määräyksiä vaan mennään ympäristön mukaan. Tiellä on jo kolme noilla väreillä olevaa taloa, joten ei pitäisi olla ongelmaa sen kanssa.
tiistai 27. toukokuuta 2008
torstai 8. toukokuuta 2008
Tietoja toimittajalle
Tänään olen ilmoittanut talomyyjälle talon värin, joka on keltainen, sekä katon, josta tulee punainen. Samoin ilmoitin alustavat tonttitiedot. Nyt odottelemme lupakuvia, jotta pääsemme sitä hakemaan. Elustavasti talotoimitus on luvattu viikolle 5 (+-1vko), josta muutto 4 viikkoa myöhemmin. Eli maaliskuulle. Kuinka maltamme pitkän talven odottaa vielä? Taitaa se jouluksi uuteen kotiin jäädä kaukaiseksi haaveeksi...
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Uusi talomme
Meidän uusi talomme on valittu Alvsbyhusilta, malli on Suvetar peilikuvana. Päätyyn tulee myös autotalli-varasto, johon on käynti kodinhoitohuoneesta. Äidin unelmana on, että kauppareissu saadaan lasten kanssa toteutettua räntäsateella ilman jalkojen kastumista.
Talohan on nykystandardien mukaan meille hiukan liian pieni. Luin, että jokaista taloon muuttavaa kohden pitäisi olla yksi huone. Jos ajatellaan, että talomme on periaatteessa 4h ja keittiö, on meillä yksi huone liian vähän. Mutta laskukaava ei kertonut, lasketaanko mukaan keittiökin (onkai sekin huone) tai kodinhoitoHUONE. Olemme kuitenkin tulleet siihen lopputulokseen että kaksi hyväkokoista makuuhuonetta lapsille on riittävä määrä, itse olen ainakin sitä mieltä, ettei jokainen lapsi tarvitse omaa huonetta - ainakaan vielä.
Tupakeittiö oli ratkaisu johon ihastuimme. Talon läpi vievä avara tila, johon valoa tule monesta suunnasta ja kaikki kodin toiminnot on keskitettynä. Eilisestä maakuntalehdestä luinkin, että monet muutkin ovat kiintyneet juuri samaan asiaan ja sitä nykyisin halutaan talolta, vaikka pari vuotta sitten sitä pidettin vanhanaikaisena.
Toivoisin kaupanpurkuasiamme ratkeavan pian. Olemme päättäneet, ettemme osta katsomaamme tonttia ennenkuin olemme saaneet rahamme takaisin tuosta riita-asiasta. Tämä tietenkin tarkoittaa, että rakennusluvan hakemiset ja muut seisovat siihen saakka.
Talontoimittaja toivoi, että pohjat saataisiin tehtyä syksyllä, johon mennessä rakennuslupien tulisi olla kunnossa. Siten voisimme olla jonossa myös mahdollisille peruutuspaikoille talotoimituksissa, muutoin muuttopäivämme menee noin tammikuulle. Tarkkaa muuttopäivää emme ole vielä saaneet, itse toivon tietenkin tämän perinteisen jouluksi uuteen kotiin toteutuvan. Olisihan se ihana!
Talohan on nykystandardien mukaan meille hiukan liian pieni. Luin, että jokaista taloon muuttavaa kohden pitäisi olla yksi huone. Jos ajatellaan, että talomme on periaatteessa 4h ja keittiö, on meillä yksi huone liian vähän. Mutta laskukaava ei kertonut, lasketaanko mukaan keittiökin (onkai sekin huone) tai kodinhoitoHUONE. Olemme kuitenkin tulleet siihen lopputulokseen että kaksi hyväkokoista makuuhuonetta lapsille on riittävä määrä, itse olen ainakin sitä mieltä, ettei jokainen lapsi tarvitse omaa huonetta - ainakaan vielä.
Tupakeittiö oli ratkaisu johon ihastuimme. Talon läpi vievä avara tila, johon valoa tule monesta suunnasta ja kaikki kodin toiminnot on keskitettynä. Eilisestä maakuntalehdestä luinkin, että monet muutkin ovat kiintyneet juuri samaan asiaan ja sitä nykyisin halutaan talolta, vaikka pari vuotta sitten sitä pidettin vanhanaikaisena.
Toivoisin kaupanpurkuasiamme ratkeavan pian. Olemme päättäneet, ettemme osta katsomaamme tonttia ennenkuin olemme saaneet rahamme takaisin tuosta riita-asiasta. Tämä tietenkin tarkoittaa, että rakennusluvan hakemiset ja muut seisovat siihen saakka.
Talontoimittaja toivoi, että pohjat saataisiin tehtyä syksyllä, johon mennessä rakennuslupien tulisi olla kunnossa. Siten voisimme olla jonossa myös mahdollisille peruutuspaikoille talotoimituksissa, muutoin muuttopäivämme menee noin tammikuulle. Tarkkaa muuttopäivää emme ole vielä saaneet, itse toivon tietenkin tämän perinteisen jouluksi uuteen kotiin toteutuvan. Olisihan se ihana!
perjantai 2. toukokuuta 2008
Taustaa..
Me asuimme aivan ihanaa 50 luvulla rakennettua puutaloa neljän vuoden ajan, mutta meidän piti luopua siitä ihanuudesta, koska asumiskustannukset siinä nousivat niin korkeiksi ja emme voineet antaa sille sen vaatimaa kunnostusta. Molempien isät ovat kirvesmiehiä mutta niinhän se on, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja meillä ei työkalu pysy kädessä edes pakon edessä.. ainakaan kovin hyvin.
Löysimme kivan talon - enää en kutsu sitä unelmakodikseni- hyvällä pohjaratkaisulla, kivalla pihalla ja sijainnilla, joka tarvitsi pintaremonttia ja saunarempan. Saunaremppaa aloitettiin ja kaikki sieltä purettiin. Urakkaan kuului purkujen jälkeen kosteuksien mittaaminen ja pyysimme vielä tarkastamaan uudelleen koko lopputalon, miehellä oli hiukan pahoja aavistuksia. Kosteusmittaukset johtivat keskeytettyyn remonttiin, hometutkimuksiin ja lopulta asianajajan reklamaatiovaatimukseen.
Katsoimme televisiosta Homeloukkua, toivoimme ja pelkäsimme. Mietimme, miten tällaista voikin tapahtua! Saimme tiedon kaupan purusta ja käsirahan palautuksesta maaliskuun lopussa, muistan sen puhelun vieläkin kun itkin onnesta. Helmikuussa oli mennyt jo vanha koti alta, joten olimme joutuneet muuttamaan vuokralle, helpommin sanottu kuin tehty, monessa mielessä!
Edelleen odotamme kaupanpurkusopimuksen allekirjoitusta, omalla asianajajallamme on ollut paperit valmiina kaksi viikkoa, odottelemme vastapuolelta go ahead -määräystä.
Mietimme, pohdimme ja laskimme, uskaltaisimmeko rueta rakentamaan. Avaimet käteen ja kauppakassi sisään oli meille ainoa vaihtoehto taidottomuutemme vuoksi. Takaraivossa jyskyttää ajatus, että asiat menevät edellisen purkamisen kanssa pieleen, vaikka vakutteluja olemme saaneet, ettei niin tulisi käymään. Kiireen muodosti tosiasia, että kuun vaihteessa talopakettien hinnat nousivat useammalla tuhannella, sillä saisi jo takan ja osan piippua. Olemme myös alkaneet pohtimaan nykykotimme huoneilman terveyttä, kun jokaisella on vähän jonkinlaista oiretta.
Täällä ei tunnu olevan mitään kunnollista myytävänä meidän pienellä budjetillamme. Tuntuu, että oma talomme myytiin ihan alihintaan kun nyt on kiinteisömarkkinoihin tutustunut enemmän etsiskelyissämme. Toisaalta olemme niin kyynisiä, että uskomme jokaisessa myytävänä olevassa kohteessa olevan jotain vikaa.
Uusi terve talo, jossa ei johonkin aikaan olisi tulossa suurempia remontteja. Eikai meitä oikeiksi rakentajiksi voi sanoa, kun emme varsinaisesti omin kävin mitään rakenna, oikeammin kai olisimme projekti organisaattoreita tai jotain?
Löysimme kivan talon - enää en kutsu sitä unelmakodikseni- hyvällä pohjaratkaisulla, kivalla pihalla ja sijainnilla, joka tarvitsi pintaremonttia ja saunarempan. Saunaremppaa aloitettiin ja kaikki sieltä purettiin. Urakkaan kuului purkujen jälkeen kosteuksien mittaaminen ja pyysimme vielä tarkastamaan uudelleen koko lopputalon, miehellä oli hiukan pahoja aavistuksia. Kosteusmittaukset johtivat keskeytettyyn remonttiin, hometutkimuksiin ja lopulta asianajajan reklamaatiovaatimukseen.
Katsoimme televisiosta Homeloukkua, toivoimme ja pelkäsimme. Mietimme, miten tällaista voikin tapahtua! Saimme tiedon kaupan purusta ja käsirahan palautuksesta maaliskuun lopussa, muistan sen puhelun vieläkin kun itkin onnesta. Helmikuussa oli mennyt jo vanha koti alta, joten olimme joutuneet muuttamaan vuokralle, helpommin sanottu kuin tehty, monessa mielessä!
Edelleen odotamme kaupanpurkusopimuksen allekirjoitusta, omalla asianajajallamme on ollut paperit valmiina kaksi viikkoa, odottelemme vastapuolelta go ahead -määräystä.
Mietimme, pohdimme ja laskimme, uskaltaisimmeko rueta rakentamaan. Avaimet käteen ja kauppakassi sisään oli meille ainoa vaihtoehto taidottomuutemme vuoksi. Takaraivossa jyskyttää ajatus, että asiat menevät edellisen purkamisen kanssa pieleen, vaikka vakutteluja olemme saaneet, ettei niin tulisi käymään. Kiireen muodosti tosiasia, että kuun vaihteessa talopakettien hinnat nousivat useammalla tuhannella, sillä saisi jo takan ja osan piippua. Olemme myös alkaneet pohtimaan nykykotimme huoneilman terveyttä, kun jokaisella on vähän jonkinlaista oiretta.
Täällä ei tunnu olevan mitään kunnollista myytävänä meidän pienellä budjetillamme. Tuntuu, että oma talomme myytiin ihan alihintaan kun nyt on kiinteisömarkkinoihin tutustunut enemmän etsiskelyissämme. Toisaalta olemme niin kyynisiä, että uskomme jokaisessa myytävänä olevassa kohteessa olevan jotain vikaa.
Uusi terve talo, jossa ei johonkin aikaan olisi tulossa suurempia remontteja. Eikai meitä oikeiksi rakentajiksi voi sanoa, kun emme varsinaisesti omin kävin mitään rakenna, oikeammin kai olisimme projekti organisaattoreita tai jotain?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
