Kesä ja piha

Talo on maalattu, enimmäkseen kahteen kertaa, mutta joku seinä vaan kertaalleen. Pihasta on reilu puolet laitettu, marja pensaat ja kasvimaa jäävät ensi kesään, muttalapsilla on ollut nurmea temmeltää, aikuisilla patiota istua. Kesäkeleistä on nautittu, ihanaa on ollut eikä tekemistä tosiaan ole puuttunut!

Nyt aletaan vetäytyä sisätiloihin, katsellaan nurkkia, että mitäs niiden kanssa tehtäisiin..

Puutarhaunelmia

Olemme ajelleet tiirailemassa muiden pihoja, hakemassa ideoita ja havainnostusta omalleni, eilen saamaani suunnitelmaan merkatuille asioilla.



Nyt pitäisi miettiä kasveja, suunnitelmaan merkityistä kasveista osa on minulle aivan uusia tuttavuuksia. Mutta odotan kyllä istuskelua täällä.



Ei tosin ehkä vielä tänä kesänä?

Televisiohehkutusta

Meillä on ollut ikivanha televisio. No, eikai ikivanha, mutta lähes kymmenen vuotta kuitenkin. Hankaluus siinä oli, että toimme sen englannista, joten pistorasiat viriteltiin jatkojohtojen kautta ja kanavia ei KUULUNUT ennen digiaikaakaan kuin boksin tai sitä ennen videoiden kautta. Kerran televisiovanhusta korjattiin, koska kuva oli tiimalasin muotoinen - itä-länsi suuntaimen vai-mikä-se-nyt-oli rikkoontumisen takia.

Noh. Houkuttelevista alennusmyynneistä kottiimme löysi uusi televisio. Emme siis todellakaan ole mitään tekniikkahirmuja, joten rahaa siihen ei suunnattomia summia laitettaisi joka tapauksessa, minulle uusi televisio oli jo työvoitto miehestä.

Miten se onkaan ihana! Sain ylipuhuttua sille seinätelineen (lapset rikkoisivat sen jos olisi pöydällä seisomassa) sekä valkoisen kehyksen! Se on niin kaunis (!) tuossa seinällä, varsinkin kun hiukan hämärtyy, eikä television raamia erota enää ollenkaan, vaan ainoastaan kuva on seinällä, kuin taulu!



Hiukanhan tämä on kesken - en ole vielä löytänyt sitä valkoista johtokiskoa, joka nuo johdotkin piilottaisi...

Muuten sisustaminen onkin jäänyt. Tuntuu, että pitää rauhoittua ja tasaantua, antaa tavaroiden etsiä paikkojaan ja olomuotojaan. Energianpoikanenkaan ei haittaisi. Ajatuksia on kyllä paljon - miten huoneiden oviin tehdään uudet,valkeat risukranssit höyheneisten tilalle, kodinhoitohuoneeseen uudet verhot, myös tason alle (tarvikkeet on jo hankittukin) ja miten sänkyyn laitetaan helmalakana. Hyvin suunniteltuhan on kuitenkin puoliksi tehty, eikö?

Meidän Joulu - Kuusi

Tänä vuonna meidän joulumme oli erikoinen siinä mielessä, että vietimme sitä (tulee varmaan yllätyksenä) ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme. Mikääspäs parempaa aikaa aloittaa uusia jouluperinteitä?

Mieheni ja minun välinen näkemysero on yleensä Joulukuusi. Hän haluaa mahdollisimman pienen, jotta siitä tulee mahdollisimman vähän roskaa. Minä taas ison kuusen, koska eihän pikku töpö lattianrajassa näytä miltään. Tai korkeintaan törpöltä. Mitään amerikkalaistyylistä, kasvatettua kuusta en halua, eikä sen ostaminenkaan tunnu oikealta. Paras vaihtoehto tietenkin olisi käydä perinteisittä (?) kuusivarkaissa, mutta siihen ei ole pokkaa.

Suunnistimme siis autiona olevalle kotitalolleni hakemaan kuusta. Otin toiveikkaana peräkärryn mukaan, yleensä kuusi on ollut sellainen, joka mahtuu jotenkuten auton sisätiloihin ilman, etä puolet neulasista karisee matkalle.

Löysimme sopivan, mielestämme viimeisen sellaisen ja hurautimme kuusen kanssa jo perjantaina kotiin, lupasin imuroida vaikka joka päivä, jos toisimme kuusen etukäteen sisälle ja veisimme vaikka ennen loppiaista pois. Siinä vaiheessa minusta on joulusta jo niin paljon aikaa, että se on vain kaukainen muisto. Mieheni piilotti sen jonnekin, vaikka tivasin sisälle tuomista ja sen sellaista. Noh, uusia kuusiperinteitä tuli kolme:

Kuusi kannettiin sisään Winter solisticena, talvipäivänseisauksena. Juhlaahan vietetään talven selän taittumuseksi ja kesää kohti menemiseksi. Halusimme juhlistaa päivää perinteisesti valolla, joten mikäs muu kuin kuusen kynttilöiden sytyttäminen olisikaan sopivampi tapa siihen! Lisäksi laitoimme ulos lyhtyihin kynnitlöitä ja poltimme niitä myös tuvassa perinteen mukaisesti.

Kuusi yltää lähes kattoon. Ihanaa, se on siis suurempi kuin minä itse = iso kuusi! Tällaiseltahan sen lapsesta kuusen tulee ollakin. Ja uskokaa huviksenne, minä muutun joulun aikaa lähes lapseksi. Tosin tunnistan itsessäni myös äitini kaltaisia piirteitä, koska joulukoristeemme muuttuvat joka vuosi värittömämmiksi tai toistensa värisiksi.. Olkikoristeisiin en tosin vielä ole hurahtanut.

SAimme vihdoin ja viimein mieheni haaveileman keihään kuusen latvaan. Tosin se kovin oikeaoppinen ole (tai mistäs sen tietää), tehty kahdesta paperitötteröistä, 'teräosa' litistettynä. Kyllä se näyttää ihan hyvältä. Entinen latvakoristeemme, viisaalta naiselta lahjaksi saamamme rauhankyyhkynen pääsi heti korkeimmalle oksalle, joten ei sitä kovin kauaksi syrjäytetty.

Muuttotouhuja

Muutto onnistui marraskjuun loppuun mennessä. Tavaraa realisoitui mukavasti, niitä on viety niin realisointiin kierrätykseen kuin divariinkin. Autotallissa on vielä pari (?!?) laatikkoa, jotka miettivät määränpäätään. Jälkimmäisenä muuttoviikonloppuna saimme vielä taloesittelyn, väkeä oli ihan pipona. Tämän vuoksi laatikoita purettiinkin ripeään tahtiin tänne ja tuonne, joten tavarat vielä etsivät paikkaansa ja ihmiset tavaroita

Uuni lämppipää ainakin joka toinen päivä ja joskus uskallaudumme siellä tekemään ruokaakin. Näin uusavuttomille kaupunkilaisille se on kuitenkin todella opettelua, tosin mitään (kop kop) emme ole vielä onnistuneet pilaamaan...

Mitä on vielä kesken? Autotalli-varaston väliseinä uupuu, talon numero on väliaikainen sekä se keittiön välitilan lasi... Väärien mittausten vuoksi on siinä ollut kolmisen viikkoa väärän kokoinen lasi, uusi tuli viime viikolla, mutta sen asennus on viivästynyt lomien ja pyhien takia, toivottavasti jop ensi viikolla sen saamme. Ajatuksen kuitenkin näkee, ja se on onnistúnut!

Ensimmäinen yö..

.. uudessa kodissa on tänään. Lämmitettiin sauna ja paistettiin uunissa makkarat ennen nukkumaanmenoa. Lapset tullahtivat heti, äiti ja isi vielä malttamattomana tunnustelevat uutta kotia. Huomenna alkaa virallinen muutto, JAIKS!

Rakennuspölyä...

Olen nyt kaksi päivää siivonnut. Pölyä tuntuu vaan riittävän. Tänään närkästyin todella, kun suurella vaivalla putsaamani talo joutui sottapyttykengissä lompsivien sähkömiesten jalkojen alle. Alan arvostaa miestäni, joka miedän siivoajana valittaa minulle, kun poikkean kengät jalassa sisälle... Noh, loppujen lopuksi olen tänään vielä kerran lakaissut, luutunnut kahdesti lattiat ja mopannut vielä mikrokuitumopilla, ja pyyhkinyt seinät. Olen laittanut loput hyllyt kaappeihin, pessyt ne kaikki jaennenkaikkea asentanut kuramaton eteiseen. Musta on tullut, siivoushullu ja ukkokultani on varmaan uudelleen rakastunut.

Armas mieheni epäili, että valitsemani lamppu olisi liian pramea olohuoneeseen. Kävin eilen hakemassa lampun ja ripustin se kattoon, jättäen kaiken sopivasti puolitiehen, mikäli se pitäisi pakata takaisin. Appiukko ihastui lamppuun ja pilasi yllätyksen miehelleni hehkuttamalla lamppua. Appiukko tuumasi heti, että keittiön puolelle samanlainen - mikä olikin alkuperäinen ajatukseni. Mies sulattelee asiaa vielä.

Minä olisin valmis muuttamaan. Tai no en ehkä ihan vielä, verhot on vielä vähän kesken. Tänään sain paneliverhojen tarrat kiinnitettyä, vastakappaleet on vielä ompelematta kankaisiin. Vein siskoni ompelukoneen jo talolle, se projekti odottaa huomista. Kuten myös saunan lauteiden käsittely - projekti, jota en todellakaan odota...